KML eli krooninen myelooinen leukemia on veren valkosolujen pahanlaatuinen sairaus. Nimi kuvaa sairauden keskeistä ilmiötä eli jatkuvaa ja hitaasti lisääntyvää liuskatumaisten valkosolujen ylimäärää veressä.

Yleisyys

Suomessa todetaan vuosittain 45–50 uutta KML-tapausta. Se tarkoittaa yhtä sairastunutta väestön 100 000 ihmistä kohden. Ilmaantuvuus on sama myös muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa, eikä se ole muuttunut viimeisten vuosien tai vuosikymmenien aikana.

Suomessa KML:aa sairastavia on arviolta 500 (v. 2010). Määrä tulee lisääntymään vuosittain, koska parantuneen hoidon ansiosta valtaosa elää sairautensa kanssa pitkään. Vaikka ilmaantuvuus ei lisäänny, tulee sairauden esiintyvyys lisääntymään huomattavasti. Vuonna 2050 arvioidaan potilaita olevan viisinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Vain pieni osa kuolee KML:an.

KML todetaan keskimäärin 55-vuotiaana. Suurin osa uusista sairastuneista sijoittuu 40–70 ikävuoden välille. Lapsilla KML on erittäin harvinainen. Tauti on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla – noin kolmetoista sairastunutta miestä kymmentä naista kohden. Syytä tähän ei tiedetä.

Syntymekanismi

Vaikka ei tiedetä miksi KML syntyy, tiedetään kyllä miten se syntyy. Tiedossa on KML:n molekyylitason syntymekanismi eli mikä soluissa on mennyt vikaan ja aiheuttanut niiden muuttumisen leukemiasoluiksi. Miksi juuri tietty henkilö sairastuu KML:an, ei ole tiedossa. Syytä on turha etsiä esimerkiksi elämäntavoista.

Taudin taustalla on elämän aikana tapahtunut perimän muutos luuytimen verisoluja muodostavissa kantasoluissa. Tällöin kahden normaalin kromosomin 9 ja 22 osien välillä tapahtuu siirtymä eli translokaatio. Tämä synnyttää niin sanotun Philadelphia- eli Ph-kromosomin, jota ei tavata terveillä ihmisillä.

Siirtymän seurauksena tietyt kromosomeissa olevat geenit päätyvät toistensa lähelle, ja muodostuu BCR-ABL-yhdistelmägeeni. Se tuottaa poikkeavaa valkuaisainetta eli bcr-abl-tyrosiinikinaasia. Tämä valkuaisaine vapauttaa ne luuytimen solut, joissa se esiintyy, normaalista, tarkasti kontrolloidusta solutuotannon säätelystä. Ne pystyvät silloin jakautumaan ja tuottamaan jatkuvasti uusia valkosoluja.

Luuytimen solumäärä lisääntyy ensin huomattavasti, jonka seurauksena veren valkosolumäärä alkaa lisääntyä. Verenkiertoon pääsee myös varhaismuotoisia soluja merkkinä solutuotannon kiihtymisestä. Kroonisessa vaiheessa luuytimen ja veren leukemiasoluista valtaosa on kypsiä valkosoluja, jotka pystyvät vielä toimimaan normaalisti.

Jos tautia ei hoideta, syntyy perintöainekseen hiljalleen uusia muutoksia, joiden seurauksena solut alkavat jäädä epäkypsemmiksi ja lopulta hyvin epäkypsiksi blastitason soluiksi. Tästä kerrotaan enemmän kohdassa taudin vaiheet.

Oireet diagnoosivaiheessa

Nykyisin useimpien KML- potilaiden tauti todetaan sattumalta, kun poikkeavan verenkuvan syytä selvitellään. Tällöin tautiin liittyviä oireita on harvoin.

KML:an liittyviä oireita voivat olla normaalista poikkeava väsymys, hikoilu, lämpöily ja tahaton painonlasku. Suurentunut perna saattaa tuntua kylkiluiden alapuolella ja aiheuttaa vasemmanpuoleisen ylävatsan täyteläisyyttä tai kipua.

Kiihtyneessä vaiheessa ja blastikriisissä voi oireina olla lisäksi verenvuotoa esimerkiksi nenästä ja limakalvoilta, mustelmia, kuumeilua ja luukipuja. Pelkästään oireiden perusteella ei taudin vaihetta voi määrittää. KML:n aiheuttamat soluarvomuutokset muovaavat oirekuvaa.

Taudin vaiheet

KML:n rauhallisessa, kroonisessa vaiheessa on luuytimen ja veren valkosolujen määrä lisääntynyt. Solut ovat pääasiassa kypsiä soluja. Oireettoman vaiheen kesto on arviolta muutamia vuosia. Valtaosa potilaista diagnosoidaan kroonisessa vaiheessa.

Kiihtyneessä eli akseleraatiovaiheessa epäkypsien solujen määrä lisääntyy. Vauhti, jolla aina uusi tytärsolusukupolvi tuotetaan, kiihtyy entisestään. Kun perintöaines jakautuu yhä vauhdikkaammin, kasvaa uusien mutaatioiden ja kromosomimuutosten syntymisen riski.

Ilman hoitoa tilanne johtaa muutamien kuukausien kuluessa taudin kolmanteen vaiheeseen eli blastikriisiin. Silloin suuri osa luuytimen ja veren soluista on hyvin epäkypsiä blastisoluja, ja normaalien verisolujen tuotanto on vähentynyt voimakkaasti. Tila vastaa akuuttia leukemiaa ja johtaa hoitamattomana kuolemaan viikoissa. Vuosittain vain muutaman uuden potilaan sairaus on kiihtyneessä vaiheessa silloin, kun se diagnosoidaan. Suoraan blastikriisissä diagnosoidaan vuosittain vain yksittäisiä potilaita.

Hoidon tärkeimpänä tavoitteena on estää taudin eteneminen kroonisesta vaiheesta edenneisiin vaiheisiin. Kroonisessa vaiheessa hoitotulokset ovat erinomaiset, mutta edenneissä vaiheissa sairauden biologisessa pohjassa on tapahtunut muutoksia siinä määrin, että hyvän hoitovasteen todennäköisyys laskee huomattavasti. Nykyisillä tyrosiinikinaasin estäjälääkityksillä pystytään taudin eteneminen blastikriisiin estämään yli 90 prosentilla sairastuneista.