Tyrosiinikinaasin estäjälääkitys ei ole nykytiedon valossa parantava hoito. Lääkitystä pitää jatkaa vuosikausia, jopa lopun elämän ajan. Pieni osa potilaista ei hyödy nykyisistä lääkkeistä toivotulla tavalla, ja lääkekehityksessä keskitytään uusien molekyylien testaamiseen näissä ongelmatilanteissa.

Kroonista myelooista leukemiaa ja siihen liittyvää lääkitystä voidaan yksinkertaistaen alkaa valtaosalla potilaista pitää samantyyppisenä tilanteena kuin muitakin pitkäaikaissairauksia, esimerkiksi diabetesta tai verenpainetautia. Näissäkin taudeissa lääkitystä jatketaan vuosikymmeniä, vaikka sokeriarvot tai verenpainelukemat normalisoituvat.

Tutkimuksen tavoitteena ja toiveena on kuitenkin löytää KML:an parantava hoito. Joissakin tapauksissa kantasolujen siirto on tällainen, mutta hoitoon liittyvien vaarojen vuoksi sitä ei nykyään käytetä enää KML:n ensisijaisena hoitona. Tauti voi uusiutua kantasolusiirron jälkeenkin.
Uusista, toisen sukupolven tyrosiinikinaasin estäjistä ei ole vielä monen vuoden kokemusta, mutta niitäkään ei pidetä parantavina lääkkeinä. Laboratoriossa tehdyt solututkimukset ovat osoittaneet, että lääkkeet eivät ole riittävän tehokkaita varhaisimmissa kantasoluissa.
Kantasoluihin kohdentuva lääkehoito on nykyisen KML-tutkimuksen tärkeimpiä aiheita, ja toiveena on, että tauti voitaisiin parantaa tuhoamalla syöpäkantasolut. Tällä hetkellä syöpäkantasoluihin kohdistuvat lääkkeet ovat käytössä vasta laboratoriossa tehtävissä solututkimuksissa ja hyvin alustavissa potilastutkimuksissa, mutta toivottavasti kymmenen vuoden sisällä myös osa potilaiden hoitoa.

Elimistön omalla puolustusjärjestelmällä on myös ajateltu olevan merkitystä leukemiasolujen tuhoamisessa. Myös KML:ssa tutkitaan eri lääkkeitä ja hoitomuotoja, joilla voitaisiin vaikuttaa elimistön omaan puolustusjärjestelmään. Yksi näistä lääkkeistä on jo aiemmin KML:n hoidossa käytetty alfa-interferoni. Myös rokotetutkimuksista on saatu alustavia positiivisia tuloksia.