Oireet hoito- ja seurantavaiheessa

Tyrosiinikinaasin estäjähoidon aikana mahdollisesti koetut erilaiset oireet eivät yleensä aiheudu itse sairaudesta. Pääosa elimistön soluistahan on hoidon ansiosta terveitä. Oireet voivat olla lääkitykseen liittyviä.

Oireet voivat myös liittyä muihin elimistön tapahtumiin, joita tavataan kaikilla ihmisillä. Sellaisen oirekuvan perusteella ei voi yleensä tehdä johtopäätöksiä KML:n tilanteesta. Hoidon aikana ilmaantuvien uusien oireiden syy on pyrittävä selvittämään kuten kenellä tahansa, mutta kuitenkin huomioiden käytössä olevat lääkkeet mahdollisina taustatekijöinä.

Tyrosiinikinaasin estäjien kohdalla käytetään usein termiä täsmälääke. Niiden vaikutus kohdistuu tehokkaasti KML:n syynä olevaan keskeiseen solutoiminnan poikkeavuuteen. Näillä lääkeaineilla on kuitenkin elimistössä myös muita vaikutuskohtia, joiden kautta selittyy osa lääkitykseen liittyvistä sivuvaikutuksista. Seuraavassa on pyritty käsittelemään sivuvaikutuksia yleisellä tasolla ja luomaan kuvaa siitä monimutkaisesta järjestelmästä, johon hienovaraisesti yritetään vaikuttaa. Termien selitykset ovat tätä opasta varten muokattuja.

Käytettävien termien selitykset

Lääkkeen vaikutus: Lääkkeen aiheuttama toivottu muutos elimistössä. KML:n hoidossa tyrosiinikinaasin estäjillä tämä vaikutus on Ph-positiivisten solujen tuotannon estäminen.
Sivuvaikutus: Jonkin muun vaikutuskohdan kautta välittyvä tapahtuma. Osa sivuvaikutuksista voi olla elimistön kannalta jopa hyödyllisiä, tai niistä ei synny todellista haittaa.
Oire: Tuntemus tai kokemus, jonka aiheuttaa elimistöön kohdistuva tapahtuma, esimerkiksi sairaus tai lääkeainevaikutus. Ei liene mahdollista kehittää täydellistä lääkettä, joka tehoaisi kaikilla eikä aiheuttaisi mitään tuntemuksia. Pelkästään lääkkeen ottaminen tapahtumana voi aiheuttaa oireita.
Sivuoire: Lääkkeen sivuvaikutuksen pohjalta kehittyvä oire. Valtaosa KML:n hoidossa käytettävien tyrosiinikinaasin estäjien aiheuttamista sivuoireista on onneksi lieviä ja monet itsekseen ohi meneviä.
Haittavaikutus: Tilanne, jossa sivuvaikutus aiheuttaa elimistölle epäedullisen muutoksen, joka voi olla terveydelle haitallinen lyhyen tai pitkän ajan kuluessa.

Sivuvaikutusten syyt

Elimistössä on valtava määrä tyrosiinikinaaseja, joilla on lukemattomia tehtäviä erilaisissa solujen toiminnoissa. Tällä hetkellä KML:n hoidossa käytetyt kolme estäjää eroavat toisistaan huomattavasti siinä, moneenko tyrosiinikinaasiin ne vaikuttavat.

Imatinibi ja nilotinibi ovat melko kapeakirjoisia eli ne vaikuttavat melko harvaan tyrosiinikinaasiin. Sen sijaan dasatinibilla on vaikutusta kymmeniin eri tyrosiinikinaaseihin.
Tämän laajakirjoisuudeksi kutsutun ominaisuuden on ajateltu mahdollisesti tuovan etua paremman hoitotehon muodossa. Joissakin imatinibille resistenteissä tapauksissa muun ryhmän tyrosiinikinaasilla on ollut merkitystä vastustuskyvyn synnyssä. Lääkehoitotutkimuksissa dasatinibin ja nilotinibin käytöllä aikaansaadut tulokset ovat kuitenkin melko samanlaisia, joten KML synnyn kannalta toista, keskeisen BCR-ABL -proteiinin kaltaista, lähellekään yhtä merkittävää vaikutuskohtaa ei näyttäisi olevan.

Haittavaikutusten viisiportainen asteikko

Asteen yksi haitta: Käyttöä voi jatkaa ilman merkittäviä ongelmia edes pitkän ajan kuluessa.
Toisen asteen haitta: Vaatii tarkemman arvion lääkkeen hyödystä suhteessa haittaan erityisesti pitkällä aikavälillä.
Kolmannen asteen haitta: Vaatii yleensä taukoa lääkkeen käytössä. Jos haitta toistuu, lääkkeenkäyttö pitää lopettaa.
Neljännen asteen haitta: Vaatii yleensä lääkkeen käytön välitöntä ja pysyvää lopettamista.
Viidennen asteen haitta: Lääke aiheuttaa kuoleman.

Haittojen arviointi

Tavallisessa hoitotilanteessa suhtautuminen lääkkeiden haittavaikutuksiin perustuu arvioon potilaan kokonaistilanteesta ja erityisesti siitä, mikä on sairauden vaihe ja käytettävät muut hoitovaihtoehdot.
Lääkkeiden aiheuttamien oireiden lisäksi potilaat voivat kokea oireita myös hoidettavasta sairaudesta tai muista sairauksista. Onkin hyvin tärkeää miettiä, kuinka todennäköisesti todettu haitta liittyy juuri kyseiseen lääkeaineeseen.

Lääketutkimusten yhteydessä tätä yhteyttä haarukoidaan käyttämällä esimerkiksi asteikkoa varma- todennäköinen- mahdollinen- epätodennäköinen- ei yhteyttä. On siis huomioitava muut samanaikaiset lääkkeet, muut sairaudet sekä hoidettavan sairauden tilanne.

KML:n hoidossa on kymmenessä vuodessa siirrytty aivan uuteen aikaan. Interferonin avulla pieni osa potilaista saavutti sytogeneettisen remission, joka on huomattavasti ennustetta parantava tapahtuma. Muiden potilaiden soluarvoja voitiin lähinnä hallita interferonin avulla. Se paransi heidän vointiaan, mutta ei juuri ennustetta. Kuten muissa kroonisissa sairauksissa, voivaan nykyisten lääkkeiden aikana myös KML:n hoidossa miettiä lääkkeen vaihtoa silloin, jos aikaisempi lääke toisen asteen haitan takia huonontaa merkittävästi elämänlaatua.

Yhteistyö lääkärin kanssa

Haittavaikutusten hoidossa iso merkitys on jo niitä ehkäisevillä toimilla. On syytä huolehtia neste-, suola- ja energiatasapainosta. Henkinen jaksaminen helpottaa myös ruumiillisten oireiden sietämistä. KML ei ole itseaiheutettu sairaus, eikä sitä omilla toimilla voi parantaa. Terveelliset ja kohtuutta kunnioittavat elämäntavat auttavat jaksamaan kroonisen sairauden kanssa.

Eri lääkkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset KML-lääkityksen kanssa on syytä tarkistaa huolellisesti jo lääkettä määräävän lääkärin kanssa. Lääkkeiden ottamisesta annettuja ohjeita tulee tarkoin noudattaa. Lääkekortti, josta käy ilmi käytössä oleva lääkitys, on hyvin hyödyllinen. Sen potilas voi hyvin tehdä ja pitää ajan tasalla itse.

Arjessa esiin tulevat oireet ja kysymykset on hyvä kirjata muistiin, jotta niiden ajallinen sijoittaminen on mahdollista ja ne ylipäätään muistaa ottaa vastaanotolla esiin. Myös esimerkiksi särkylääkkeiden käyttö olisi tärkeää kirjata ja sopia mitä lääkeainetta kannattaa käyttää. Tässä voi olla potilaskohtaisista syistä merkittävääkin eroa. Luontaistuotteiden käyttöön ei kannusteta mahdollisten yhteisvaikutusten takia.

Sivuoireista on syytä aina kertoa hoitavalle lääkärille, eikä antaa niiden kehittyä hoitoa uhkaaviksi painolasteiksi. On puntaroitava haitan aste suhteessa hoidon todennäköisesti tuottamaan huomattavaan hyötyyn sairauden hoidossa. Ongelmallisimmissa tilanteissa myös lääkkeen vaihto voi tulla kyseeseen.

Sivuvaikutusten hoidoksi voi usein käynnistää hyödyllisiä lisälääkityksiä. Keskustelu hoitavan lääkärin tai asiaan perehtyneen hoitajan kanssa antaa yleensä varmuuden siitä onko oireen suhteen syytä toimenpiteisiin.

On syytä pyrkiä ehkäisemään sivuoireen muuttuminen haittavaikutukseksi. Sivuvaikutuksia ei kuitenkaan voi vielä täysin välttää. Sivuoireen syntyminen on potilaskohtaista ja siihen voivat vaikuttaa paitsi aineenvaihdunnalliset tekijät, myös muut sairaudet ja elimistön ominaisuudet.

Haittavaikutuksen syntymiseen voidaan vaikuttaa nauttimalla lääkkeet aina ohjeiden mukaisesti, sivuoireen tarmokkaalla hoidolla ja huolehtimalla yleisestä terveydestä. Osa sivuoireista on sellaisia, että ne menevät ohi tai lievittyvät, vaikka lääkitystä jatkettaisiinkin ilman keskeytyksiä.

Kun arvioidaan KML:n hoidon sivuoireiden merkitystä, pitää muistaa, että kyse on kroonisen syöpäsairauden hoidosta. Tyrosiinikinaasin estäjähoidon hyöty on moninkertainen verrattuna aikaisempiin hoitoihin. Tavoiteltu hoitotulos voidaan saavuttaa vain säännöllisellä lääkkeenkäytöllä.