Irene Kuusimäki: Matkalla uuteen minuuteen
Lounais-Suomen Syöpäyhdistys 2006. 169 s.

Irene Kuusimäen runot kuvaavat laajasti ajatuksia ja tunnelmia rintasyöpään sairastuneen elämästä. Kirjan liepeissä runojen sanotaankin syntyneen pakosta purkaa pahaa oloa. ”Puran tuskani paperille / nämä sanat / ovat minun kyyneleitäni.”

Tieto syövästä saa Kuusimäen ajattelemaan kuolemaa. Sairauden alku on kuoleman varjossa elämistä. Leikkauksesta alkaa myös tulevaisuuteen katsominen, aluksi hyvin varovasti.
Monet runot käsittelevät muiden ihmisten suhtautumista sairastuneeseen. Ihmiset ovat ajattelemattomia, jotkut välinpitämättömiä, jotkut tuntuvat jopa vahingoniloisilta. Aitoa kohtaamista ja myötätuntoa on vaikea löytää.

Syöpä muuttaa ihmistä. Ulkoisesti: pitkätukkaisesta ja uhkeasta tulee sänkitukkainen ja pienirintainen. Sisäisesti: elämänhalu vahvistuu ja moni turha asia jää pois. Vaikka pienet murheet, jotka sairauden alussa olivat kokonaan merkityksettömiä, palaavatkin toki elämään, kun paraneminen etenee.kuukausiaan.

Takaisin