Siirry suoraan sisältöön

Uuden hallituksen anti syöpäpotilaille

Mustavalkokuvassa ihonalainen injektio

Syöpäalan toive syöpästrategian sisältymisestä uuden hallituksen ohjelmaan ei toteudu. Ajatukset yhdenvertaisesta ja monialaisesta syövän hoidon ja tutkimuksen kehittämisestä eivät saaneet poliittista tukea. Myös toiveet potilaiden aktiivisemmasta roolista jäivät sen myötä odottamaan aikoja parempia.

Hallituksen ydinajatuksena on purkaa hoitojonoja palvelujen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta parantamalla. Se tukeutuu sote-uudistuksen tavoitteeseen siirtää hoidon painopistettä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Konkreettisesti se näkyy hallitusohjelmassa erityissairaanhoidon asiakasmaksujen ”maltillisena” korotuksena.

Hallitus keskittyy hyvinvointialueiden paimentamiseen kohti yhdenmukaista ja kustannustietoista toimintaa. Kuntien, yksityisten toimijoiden ja järjestöjen osaamista halutaan toki hyödyntää. Niiden rooli vain on epäselvä. Alan järjestöjen epävarmuutta lisää se, että niiden valtionavustusten määrää ollaan vähentämässä. Potilasjärjestöjen haasteita lisännee hallituksen halu korostaa toiminnan kustannustehokkuutta. Sosiaali- ja terveysalalla sen määrittely ei aina ole yksinkertaista. Ollaanhan tekemissä inhimillisten suureiden kanssa.

Syöpäpotilaan kannalta hallitusohjelmassa on myös toiveita herättäviä asioita. Tärkein niistä lienee avohoidon ja laitoshoidon lääkkeitä koskeva uudistus. Niiden käyttöä koskevia arviointiprosesseja ja -kriteerejä yhtenäistettäisiin siten, että ne olisivat samat lääkkeen annostelumuodosta riippumatta. Lääkekorvausten vuosiomavastuun jakamista osiin ja maksukattoja koskevia muutostarpeita selvitetään.

Kivunhoidossa esitetään hoidon porrastusta sen ennaltaehkäisyn, jatkuvuuden ja moniammatillisen toiminnan toteuttamiseksi koko maassa. Tarpeelliset erityisjärjestelyt hyvälle saattohoidolle ja palliatiiviselle hoidolle luvataan riippumatta henkilön olinpaikasta tai hänen kieli- ja kulttuuritaustastaan.

Hallitus lupaa edistää osatyökykyisten arvostusta työelämän täysivaltaisina jäseninä. Vaikka asia tuskin on ollut esillä ensisijaisesti syöpäpotilaiden tarpeesta, se parantaa myös potilaan työhön paluuta. Potilasjärjestöjen on vain huolehdittava siitä, että luvatut työolosuhteiden järjestelytuki, työnantajien kannustimet ja työkyvyttömyyseläkkeen lepäämissäännöksen vakinaistaminen tulevat koskemaan myös työhön palaavia ihmisiä syöpähoidon jälkeen.

Yksi keskeisistä osista kaavaillussa syöpästrategiassa oli hoidon ja sitä tukevan tutkimuksen läheinen yhteys. Tässä yliopistosairaaloilla ja syöpäkeskuksilla olisi tärkeä rooli. Nyt se jää lähes soten ja hyvinvointialueen hämäryyteen. Yleisluonteisesti yhteys yliopistosairaaloihin on noteerattu toteamalla, että hallitus haluaa edistää hyvinvointialueiden yhteistyötä erikoissairaanhoidon palveluissa. Se haluaa myös varmistaa yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden edellytykset koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä korkeakoulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Ennalta estävässä painotuksessaan hallitus haluaa kehittää eri alojen erikoislääkärien perusterveydenhuoltoa tukevia konsultaatiopalveluja ja vastaanottoa sote-keskuksissa. Sillä voi olla tärkeä merkitys syöpäpotilaan aikaisen diagnoosin saamisessa. Harvinaisten sairauksien hoidossa osaamista voi hakea yli hyvinvointialueiden yliopistollisilta sairaaloilta. Se on tärkeätä yksilöllisten hoitojen yleistyessä.

Syöpästrategian poliittinen tappio on karvas. Syöpäyhdistyksen neuvottelupäivillä kävi kuitenkin ilmi, että työ strategian ja paremman syövän hoidon ja potilaiden aktiivisemman roolin hyväksi jatkuu.

 

Kirjoittajat:

Leena Eloranta, SSP:n hallituksen puheenjohtaja
Matti Järvinen, SSP:n hallituksen varapuheenjohtaja

 

Kuva: Tima Miroshnichenko/Pexels