Ylihoitokeskustelussa korostuvat säästöt potilaiden kustannuksella

Norjassa on olemassa hyväksytyt kriiteerit, joiden pohjalta on muodostettu läpinäkyvä käytännön malli terveydenhuollon menetelmien arviointiin. Kuvakaappaus: Statsministerens kontor

Viime viikkoina on keskusteltu terveydenhuoltoamme vaivaavasta potilaiden ylidiagnosoinnista ja siitä johtuvasta turhasta hoitamisesta.

Monien syöpäpotilaiden kannalta keskustelu on ollut hämmentävää. Potilasjärjestötyössä törmätään hoitoon pääsyn viivästymiin ja oikean diagnoosin löytämisen ongelmiin, ei suinkaan turhaan hoitamiseen.

Julkisessa keskustelussa tulisi varoa yleistyksiä siitä, että hoitaminen on turhaa. Syövän kohdalla hoitamatta jättämisen, jos siihen jossain tapauksissa päädytään, tulee olla potilaan yksilöllinen, tietoinen ja tietoon perustuva valinta, joka tehdään hoitavan lääkärin arvion pohjalta. Tarvittaessa turvallinen hoitosuhde mahdollistaa myös sen, että syövän hoito voi olla aktiivista seurantaa.

Lisäksi yleistävät väitteet turhasta lääketieteellisestä hoidosta saattavat johtaa siihen, että jotkut vakavasti sairaat potilaat turvautuvat uskomuslääkitykseen, jonka suhteen luvataan mitä tahansa.

Ylihoitokeskustelussa korostuvat säästöt potilaiden kustannuksella. Priorisointikeskustelua tulee käydä arvopohjaisesti, ei säästöt kärkenä, vieläpä niin, että keskustelun sävy syyllistää sairastuneita, välttämättä hoitoa tarvitsevia ihmisiä.

Minna Anttonen, toiminnanjohtaja
Suomen Syöpäpotilaat ry