Gynekologisten syöpien teemakuukausi: Minun tarinani, osa 2

Taru

Taru

Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen lääkärin lausahdus: sä oot niin nuori, että tuskin tämä mitään vakavaa on. No, kuten siinä vaiheessa jo aavistelinkin, niin olihan se. Syöpä.

Sairastuin kohdunkaulan syöpään vuonna 2017 ollessani 25-vuotias. Havahduin poikkeaviin vuoto-oireisiin keväällä 2017. Sain antibiootin bakteerivaginoosiin ja oireet helpottivat hetkeksi. Kesän aikana kirkas, pahanhajuinen vuoto alkoi uudelleen ja kuukautisteni välillä alkoi tulla välivuotoja.

Minua oli pitkään vaivannut poikkeuksellisen voimakas väsymys ja ajoittainen yöllinen hikoilu. Ajattelin oireiden liittyvän stressiin, olinhan aloittanut sairaanhoitajaopinnot tammikuussa 2017, minkä lisäksi olin vakituisessa työsuhteessa lähihoitajana ja tein vielä sen ohella keikkatöitä.

Kävin gynekologisessa tarkastuksessa kesällä 2017. Siellä ei havaittu poikkeavaa. Myöhemmin otetun papan tuloksessa oli lievä solumuutos sekä tulehduksellinen muutos, jotka nuorilla tyypillisesti paranevat itsestään. Sain kontrolliajan vuoden päähän.

Oireet kuitenkin vaikeutuivat entisestään ja olin uudelleen yhteydessä terveysasemalle. Sain lääkäriajan ja sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Syyskuun 1. päivänä kävin yleislääkärillä, joka konsultoi Kätilöopistoa. Kätilöopisto otti minut vastaan kiireellisellä lähetteellä seuraavana maanantaina.

Vielä tässäkin vaiheessa lääkäri epäili, että kyseessä on vain jokin tulehduksellinen vaiva. Ultrassa paljastui kuitenkin totuus: noin 4 cm kokoinen kasvain erottui selvästi. Tutkimuksen yhteydessä otettiin paljon koepaloja. Ensimmäisen kerran myönnettiin ääneen, että on olemassa pahanlaatuisuuden mahdollisuus.

Lääkäri soitti torstaiaamuna koepalojen tuloksista. Kyseessä oli syöpä. Lääkäri lupasi kirjoittaa sairauslomaa ja unilääkettä tarvittaessa. Kuuntelin ohjeet tarkasti. Vasta puhelun jälkeen romahdin. Sen päivän aikana itkin monet itkut yksin ja puhelimessa puhuessani. Vaikeinta oli kertoa asiasta läheisille.

Seuraavien viikkojen aikana tehtiin levinneisyystutkimuksia. Lääkärin vastaanotolla koin valtavaa helpotusta siitä, että syöpä oli ”vain” paikallisesti levinnyt. Levinneisyydestä johtuen leikkaus ei ollut vaihtoehto, vaan hoitona olivat ulkoinen sädehoito ja tehosteena sytostaatit sekä kasvaimen pienentyessä sisäiset sädehoidot.

Kasvain oli tyypiltään aggressiivinen ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa se oli jo tuplannut kokonsa. Kasvain oli kuitenkin sädeherkkä ja helmikuussa 2018 sain tiedon, että syöpä on poissa.

Hoidot veivät voimat, mutta palauduin niistä varsin nopeasti. Hoitojen suurimmat vaikutukset eivät näy päälle päin: hormonitoimintani on hidastunut ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä en voi saada lapsia.

Tällä hetkellä käyn kolmen kuukauden välein kontrolleissa. Toistaiseksi syöpä on pysynyt poissa, mutta epävarmuus tulevasta on aina läsnä. Niin sanotusti terveenä ollessani olen käytännössä koko ajan odottanut joidenkin tutkimusten tuloksia ja pelännyt pahinta.

Toisaalta olen myös opetellut elämään hetkessä ja päivä kerrallaan. Pelolle ei pidä antaa valtaa, vaan ennemminkin nauttia elämästä tässä ja nyt.

 

Kuva: Nina Paloheimo