Gynekologisten syöpien teemakuukausi: Minun tarinani, osa 3

Eila

Eila

Olen pian 61-vuotias röntgenhoitaja. Sairastuin munasarjasyöpään 2014, ollessani 56-vuotias. Oireet olivat hyvin vähäisiä, pohjaton väsymys ja hallitsematon painonnousu. Lääkärille kun kerroin näistä, niin vastaus oli ” voi rouva, kun olette vaihdevuosi-iässä, nämä kuuluu siihen”. Itse tiesin, että jotain on vialla, en tiennyt vaan mikä.

Syyskuussa 2014 pyysin työtoveriani, radiologia, vilkaisemaan ultraäänellä vatsaani. Puolen minuutin tutkimisen jälkeen hän sanoi” Eila, mene heti lääkäriin, sinulla on runsaasti askitesta”. Näin minulla oli jotain, millä osoittaa, että jotain on vialla. Tutkimukset alkoivat ja kasvainmassa oikean munasarjan ympärilä löytyi. Leikkaus tehtiin KYSissä 11/14 ja sytostaatit alkoivat joulukuussa.

Tauti nostaa päätään tasaisin väliajoin ja sytostaatteja olen saanut tähän mennessä 33 kertaa, ensi viikolla seuraavat.

Itse tauti on minulla oireeton, ei kipuja tai muuta sellaista, mutta sytostaattien sivuvaikutukset ovat moninaiset. Kärsin muun muassa neuropatiasta ja sen vuoksi pääsin/jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 6/17. Tämä toi mukanaan taloudelliset huolet, koska en ollut vielä mitenkään valmistautunut eläköitymiseen, mutta toisaalta vaputti paineesta kuntoutua pian työkykyiseksi.

Paras tukeni sairauden aikana on ollut puolisoni, perheeni ja ystäväni. Mieheni on kuljettanut minua (vähintään 140 km suuntaansa) kaikkiin hoitoihin ja lääkärikäynneille ja odotellut hoitojen ajan millon missäkin.

Sairauden aikana ei voi tehdä pitkäntähtäimen suunnitelmia, on elettävä tässä ja nyt. Iloitsen jokaisesta hyvästä päivästä, ja huonoista päivistä läheiseni yrittävät tehdä parempia.

 

Kuva: Nina Paloheimo