Järjestöviestinnän vahvat viestit

Matti Järvinen

Matti Järvinen

Järjestöviestintää pidetään vaikeana lajina. Kun tavoitteena on ”vaikuttaminen”, omilla viesteillä pitäisi tavoittaa sekä oma jäsenistö, yhteistyökumppanit että eri alojen ja yhteiskunnan päättäjät. Pitää olla somessa, netissä, kuva- ja paperimediassa, eikä perinteinen esitejakelu ja julistemainontakaan ole kokonaan kadonnut.

Viestintäkentän monikanavaisuus on sekä mahdollisuus että loukku, jossa usein toteutuu Osmo A. Wiion laki: viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.

Vahva ja potilaiden asemaa tukeva viestintä oli yksi Suomen Syöpäpotilaiden hallituksen kevätseminaarin aiheista. Totesimme, että viestinnän suunnittelu ei ole vain kanavan valintaa, vaan se on ennen kaikkea johdonmukainen ajatteluprosessi.

Onnistumista edistää se, että asiakkaaseen on tutustuttu huolella, tarjolla on häntä kiinnostavia asioita ymmärrettävässä muodossa, sanomat kumpuavat syvältä potilaan arjesta, hän luottaa valittuihin kanaviin, jotka silloin parhaiten tavoittavat hänet ja hänen lähipiirinsä sekä lopuksi: palaute otetaan tosissaan.

Yleinen alueellinen ja valtakunnallinen julkisuus edellyttää erityistä uutisarvon oivaltamista.

Sinänsä yksinkertaisilta tuntuvat asiat perustuvat viime kädessä siihen, että tunnetaan asiakkaan tavat ja elämäntilanne. Sama pätee viestien potilaslähtöiseen sisältöön. Se löytyy potilasvuoteen viereltä sekä potilaiden ja heidän läheistensä arjen kokemuksista.

Yksittäisillä potilastarinoilla on oma merkityksensä, mutta vasta kollektiivinen tieto luo pohjaa esimerkiksi edunvalvonnalle. Siksi potilasverkostojen palaute ja potilaiden kokemuksia peilaavat tutkimukset luovat vahvaa potilasviestintää.

Potilasviestinnän lähtökohdat selittävät sen, miten ja miksi se eroaa perinteisestä terveysviestinnästä, jonka päälähteenä on lääketieteellinen tauti- ja hoitotietämys. Potilaiden äänen vahvistuminen tarjoaa lisäarvoa, joka voisi tukea esimerkiksi tautien ennalta ehkäisyä julkisen terveydenhuollossa. On tärkeää oivaltaa, että potilaat eivät ole vain passiivinen terveysviestinnän kohde, vaan myös aktiivinen sisältöjen tuottaja.