Lapsettomuus ja syöpä järisyttävät elämää

Anne Lindfors

Anne Lindfors

Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Lindfors pohtii blogissaan lapsettomuutta syöpään sairastuneilla. Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu 10.5.2018 Pelasta maailma -blogissa otsikolla ”Tahaton lapsettomuus ja syöpä järisyttävät elämää #lapsettomienlauantai”.

Jokainen, joka sairastuu syöpään hedelmällisessä iässä joutuu kohtaamaan ajatuksen lapsettomuudesta. Aiemmin kerroin muusikko Stina Koistisesta, jonka ensimmäinen ajatus syöpädiagnoosin jälkeen liittyi lapsettomuuteen – eikä hän edes ollut halunnut lapsia. Vaikka lapsia jo olisikin, ajatus siitä, ettei voi saada lisää lapsia, voi tuntua musertavalta.

Paljon yhteistä

Lapsettomuudesta puhutaan syövän yhteydessä aika vähän. Ja tässä tarkoitan nimenomaan lapsettomuuskokemusta, en hedelmällisyyden säilyttämistä. Tarkoitan sitä, mitä kaikkea mielessä liikkuu, kun saa tietää, ettei mahdollisesti koskaan saa lasta tai lisää lapsia. Ja vaikka sukusoluja otettaisiinkin talteen, ei se takaa lapsen saamista.

Sekä syöpä, että tahaton lapsettomuus – puhumattakaan niiden yhdistelmästä – ovat aiheina yhä vielä vaiettuja. Moni ei haluaisi niistä kertoa, moni kokee jonkinlaista häpeää ja epäonnistumista. Molempien myötä oma elämä joutuu tavallaan tauolle, samalla kun ikätovereiden elämä näyttää jatkuvan normaalia rataa.

Vertaiset ymmärtävät

Juuri siksi vertaisten seuraan hakeutuminen on tärkeää. Vertaisten, jotka ymmärtävät. Vertaisten, jotka eivät sano, että lapsettomuutta ei kannata surra, sillä eiväthän kaikki voi saada kaikkea ja onhan maailma täynnä orpoja lapsia. Vertaisten, jotka eivät kerro, että naapurikin kuoli syöpään tai kehota piristymään ja taistelemaan. Vertaisten, jotka eivät sano, että onhan maailmassa suurempiakin murheita.

Syöpään liittyen vertaistukea tarjoavat Syöpäjärjestöjen jäsenjärjestöt ja muun muassa Siskot. Lapsettomat löytävät saman kokeneita Lapsettomien yhdistys Simpukasta.

Hyvä elämä 

Niin syöpä kuin tahaton lapsettomuuskin järisyttävät koko elämää. Ne eivät koskaan unohdu, mutta niistä voi selvitä. Gradussani lapsettomuudesta selviytymistä kuvattiin valoisana elämän suunnan löytymisenä, tuli lapsia tai ei. Syöpäjärjestöjen visiossa taas puhutaan hyvästä elämästä ilman syöpää tai syövästä huolimatta. Kävi miten kävi, elämä jatkuu niin kauan kuin jatkuu.

Vakava sairastuminen tai tahaton lapsettomuus voivat johtaa jonkin uuden äärelle. Voi syntyä musiikkia tai kirjoja. Psykologi Mirka Paavilainen kertoo oman lapsettomuuskokemuksensa johtaneen nykyiseen työhönsä. Samoin kävi minulle: sain luotsata Simpukkaa kymmenen vuoden ajan. Nyt seuraan ilolla ja ylpeydellä Simpukan kehittymistä – ja tietysti osallistun 30-vuotisjuhliin.

Lapsettomien lauantai 12.5.

Lapsettomien lauantaita vietetään jo 25. kerran. Teemapäivän tarkoituksena on tuoda esiin, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvää. Päivää voi viettää haluamallaan tavalla. Aluksi ehkä surien, joskus myöhemmin taas nauttien elämästä – hyvästä elämästä – joka ei toisenlaisessa elämäntilanteessa olisi mahdollista.

Johtuipa tahaton lapsettomuus sitten syövästä, puolison puuttumisesta, hedelmällisyyshäiriöstä tai muusta syystä, tai olipa kyseessä sitten lapsenlapsettomuus, haluan toivottaa voimia ja valoa. Et ole yksin!

Kaikilta, joille asia ei ole omakohtainen, toivon neuvojen ja tungettelevien kysymysten sijaan hienotunteisuutta ja ymmärrystä. Hyvää tarkoittavien sanat voivat satuttaa kun lasta ei kuulu, muistuttaa psykiatri ja psykoterapeutti Janna Rantala mainiossa kolumnissaan Helsingin Sanomissa.

Tutustu Annen blogiin Pelasta maailma

Kuvat: CC0 / Pexels ja Pixabay

CC0 Pixabay