Terveisiä työelämästä: Miten olla hoitaja ja syöpäpotilas samaan aikaan?
”Ensiavusta soitetaan osastolle, jossa olen töissä. Vastaan puhelimeen ja saan raportin tulevasta potilaasta. Potilaalla on neurologisia oireita ym. Epäillään että potilaalla olisi pahanlaatuinen aivokasvain. Kuulen raportin loppuun asti ja suljen puhelun. Hengitän syvään, nousen ylös ja alan valmistella potilaan tuloa.”
Olen itse syöpäpotilas ja sain diagnoosin 2008 eli kymmenen vuotta sitten. Vielä tänä päivänä on paljon oireita monista leikkauksista ja sytostaattihoidoista. Elän hyvän elämän ja olen töissä, mutta en pysty olla 100 %. Jaksaminen on kortilla.
Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta kun olin ”vanha”. Tai ei nyt niinkään vanha, mutta minulla on takataskussa pari maisterintutkintoa ennestään. Vasta kun itse sairastuin syöpään, niin eräs ystäväni sanoi minulle kerran että ”miksi et opiskele sairaanhoitajaksi, sinulla on niin paljon tietoa ja ymmärrystä miten olla potilaana”. Silloin nauroin mutta jäin jotenkin sitä miettimään.
Hain seuraavana vuonna sairaanhoitajakoulutukseen ilman että olin siitä kertonut kenellekään, paitsi tälle ystävälle, jota sitä ehdotti. Yllätyksekseni sain kirjeen että pääsin sisään, saisin alkaa opiskella taas. Mietin että voisin toki kokeilla pari kuukautta, miltä se tuntuu ja jaksanko ja sitten päätän mitä teen. En vieläkään kertonut kenellekään että opiskelin päivisin vaikka vanhemmat kysyivät joskus ”missä olet koko päivän kun et vastaa puhelimeen”. Pari kolme kuukautta meni nopeasti ja yhtäkkiä olin opiskellut puoli vuotta ja oli jo aika kertoa perheelle ja ystäville että olen taas opiskelemassa ja pidän siitä.
Opin nopeasti asioita ja viihdyin harjoitteluissa. Ja valmistuin etuajassa koska nopeutin opiskeluni.
Sain heti sijaisena töitä yhdeltä keskussairaalan osastolta ja siellä olen edelleen ja viihdyn. Opin uutta joka päivä ja potilaat vaihtelevat ja potilaiden sairaudet ja oireet ovat erilaisia.
Moni on minulta kysynyt miten jaksan ja pystyn olla sairaanhoitaja kun itse on sairastanut syövän ja ollut huonossa kunnossa. Aluksi oli hieman outoa olla hoitaja ja potilas samaan aikaan, mutta nykyään koen että pärjään melko hyvin. Kun olen töissä olen hoitaja ja en ajattele niin paljon omaa sairauttani vaan teen työni.
Monilla potilailla, jotka ovat osastolla missä olen töissä, on syöpädiagnoosi ennestään tai sitten heillä on aivokasvain tai metastaasi aivoissa. Koen että pystyn heitä kohtaamaan hyvin ja luonnollisesti sekä kuuntelemaan heitä ja omaisia. Sisälläni koen myös että osaan ymmärtää syöpäpotilaita vähän paremmin koska itse olen sairastanut syövän, vaikka kaikki potilaat ja syövät ovatkin erilaisia.
Minusta on hienoa olla sairaanhoitaja ja kohdata erilaisia potilaita ja myös syöpäpotilaita. Työssä pystyn tehdä hyvää työtä vaikka itsekin olen syöpäpotilas ja minusta se on rikkaus että on itse tietoinen mitä syöpäpotilaat voivat käydä läpi fyysisesti, mutta myös henkisesti ja psyykkisesti.
”Potilas saapuu osastolle, olen se hoitaja joka otti vastaan puhelun aiemmin. Tervehdin potilasta, kerron kuka olen ja saatan hänet huoneeseen ja aloitan keskustelun…. Potilaalla pahanlaatuinen aivokasvain”.
Kuvat: CC0 Pixabay/Pexels