Siirry suoraan sisältöön

Muistan, mitä sanoit silloin

Matti Santalahti

Matti Santalahti

Kohtaamiset lääkärin tai hoitajan kanssa ovat minulle tärkeitä hetkiä. Minulla on Syöpäpotilaiden sivulla julkaistussa BMJ:n artikkelissakin Presenting complaint: use of language that disempowers patients esimerkkinä esiintyvä diabetes ja lisäksi kaksi syöpää. Artikkelin kielteisiä ilmiöitä ei kohtaamisissani ole sattunut. Tunnistan ne kyllä potilasverkostokeskusteluistamme.

BMJ:n artikkeli on tärkeä. Kohtaamiset muistetaan, ja myönteisessä tapauksessa ne antavat potilaalle uskoa tulevaisuuteen ja selviytymisen näköalaa.

”Kannattaisiko suosia liikuntaa?”

2000. Terveyskeskuksen omalääkäri pisti minut puntariin. Sen jälkeen seurasi esitelmä – hyvin kansantajuinen – diabeteksen ominaisuuksista. Lopuksi lääkäri mestarillisesti psykologiansa halliten arveli minulle ehkä olevan hyväksi suosia liikuntaa.

Kohtaaminen voi olla terveellisemmän elämän alku. On todella ihmiselle arvokasta huolenpitoa, kun lääkäri sanoittaa uuden tilanteen, osoittaa polun.

”Tulokset viittaavat syöpään”

2011.Terveyskeskuksen nuori naislääkäri vakavoitui hiukan empien, miten tämän ilmaisisi: ”Tulokset viittaavat (kiinteän kasvaimen) syöpään” ja tuli jatkotutkimusten aika. Lääkärille kuten itsellenikin tämä oli selvästi kova paikka.

Kohtaamisen tunnelma vakavoitti, mutta antoi samalla uskoa: minusta välitetään.

”Tämä on sentään syöpäsairaus”

2015. Parin vuoden aikana oli useita selittämättömiksi jääneitä verisuonitukoksia. Lopulta syyllinen löytyi: harvinainen verisyöpä. Olin tietenkin helpottunut diagnoosista, että nyt nuo piinaavat äkilliset tukokset loppuisivat. Lääkäri melkein toppuutteli innostustani: ”Tämä on sentään syöpäsairaus, ja me lähdemme hoitamaan sitä.” Jälleen seurasi oikein hyvä ja ymmärrettävä kuvaus, mistä käytännön tasolla oli kysymys.

Muuten pian tämän jälkeen sairaalaani ilmestyi Suomen Syöpäpotilaiden potilaalle tarkoitettu MPN-opas. Loistava idea tällaisiin hetkiin minun mielestäni ja sairaalani lääkäreiden mielestä.

”Tässä lääkäri, kuinka voitte?”

2016. Verisyövän kanssa oli menossa sopivan lääkeannoksen määrittely. Lisäksi olimme ja olin tarkkana erilaisille ”ylimääräisille” oireille. Niistä olin kertonut tarkastuksessa.

Vaimon kanssa olimme ruokakaupassa. Puhelimeni soi: ”Tässä lääkäri Jorvista. Kuinka voitte?” Vastasin: ”Itse asiassa, voin merkillisen hyvin”.

Suuren sairaalan koemme usein byrokraattiseksi, systeemiksi. Olen kokenut, että systeemin takaa löytyy aina ihminen. Välittävä ja vastuuntuntoinen.

Olin uudessa elämän alussa syöpäni ja lääkitykseni kanssa. Nyt lopullisesti tuntui, että olin päässyt turvalliselle polulle.

”Itketti kuunnella”

2020. Diabetestarkastuksen hoiti harjoittelija, hoitaja seurasi vieressä. Käytiin läpi labratulokset ja liikunta ynnä muut elintapatottumukset. Hoitaja lopuksi sanoi: ”Itketti (ilosta) kuunnella. Olet hankkinut itsellesi lukuisia terveitä elinvuosia lisää.”

Muistelin vuotta 2000. Jaa-a, ehkä tosiaan on kannattanut muun muassa suosia liikuntaa.

 

Kuva: Hush Naidoo Jade Photography/Unsplash