Hälsningar från arbetslivet: Nytt år, nya förutsättningar

Leena Sahlström

Leena Sahlström

[Rullaa alas suomennokseen]

Tiderna förändras. Även på jobbfronten. Kontraktet tog slut och inget nytt finns istället. Har varit här en gång tidigare. Anmält mig till A-kassa och varit arbetssökande. Det var länge sedan. Då var jag ung, nyutexaminerad och hade haft bara korta vikariat. Då var läget också olikt på så vis att jag var frisk och energisk och hade möjlighet att ta emot nästan vad som helst som erbjöds.

Idag är läget lite annorlunda. Jag är arbetssökande på halvtid. Den andra halvan får jag delinvalidpension p g a vad cancern orsakar mig.  Vem har en halvtidstjänst att erbjuda? Dessutom är min möjlighet till jobb begränsat, för jag kan inte göra tunga lyft längre. Inga speciellt fysiska jobb överhuvudtaget som inbegriper att böja sig, vara smidig, snabb, uthållig eller stark.

Scrollade bland lediga arbeten i vår region. De flesta hade jag inte kompetens för. Till och med floristjobbet som verkar så roligt, intressant och kreativt behöver man en floristutbildning till. Till slut hittade jag det; personlig assistent. Inga egentliga utbildningskrav. Många är på deltid. Hjälpa till med att handla, koka mat, fixa ärenden. Men så tog mina egna ungar ner mig på jorden igen. ”Mamma, det är ju typ du som behöver assisten, inte kan du jobba som det.” Jag inser att de flesta personliga assistenter behövs just för att göra t ex tunga lyft som kunderna inte klarar av själva.

Inser också att det kanske inte är så enkelt att en läkare, svetsare, lärare, ingenjör, byggmästare, biträde eller vad det nu kan vara, aldrig går arbetslös om hen är tillräckligt duktig. Det finns ju andra faktorer också som ställer till det, som gör att man är attraktiv på arbetsmarknaden eller inte.

Så nu sitter jag här och planerar mina åtaganden som arbetslös. Fyller i blanketter. Reserverar tid för möte på TE-centralen i min tomma kalender. Sätter konkreta mål för när saker skall vara gjorda, som det krävs av de arbetssökande numera. Funderar på någon ny intressant utbildning för en 47-årig disputerad veterinär. Letar om det finns en starta eget kurs. Kanske ett eget företag vore något? Vad det företaget skall göra är ännu oklart, men det kanske ändå är ett steg i rätt riktning?

Som kontrast till det bekväma då jobbsituationen varit given, är detta en ny och rätt utmanande situation, som får mig att se livet igen ur en annan synvinkel.

Leena bloggar på http://passligt.ratata.fi/blogg/.

 

Suomennos:

Terveisiä työelämästä: Uusi vuosi, uudet edellytykset

Ajat muuttuvat, myös työrintamalla. Sopimus päättyi ja uutta ei ole solmittu. Olen ollut tässä tilanteessa kerran aiemminkin. Siitä on jo pitkä aika, kun ilmoitin itseni työttömäksi edellisen kerran. Silloin olin nuori, vastavalmistunut ja olin tehnyt vain lyhyempiä sijaisuuksia. Silloin tilanne oli muutenkin erilainen, koska olin terve ja innokas ottamaan vastaan melkein minkälaista työtä tahansa.

Tänään tilanne on hieman erilainen. Olen osa-aikainen työtön. Toisen puolen ajasta saan Kevalta korvausta siitä mitä syöpä minulle aiheuttaa. Kuka voisi tarjota minulle osa-aikaista työtä? Lisäksi minun työkuntoani rajoittavat fyysiset haasteet. En enää pysty tekemään raskaita nostoja, tai en oikeastaan lainkaan työtä, joka vaatii fyysistä notkeutta, ketteryyttä, nopeutta, vahvuutta tai kestävyyttä.

Selailin oman kotipaikkani työilmoituksia. Useimpiin en ollut pätevä. Floristinkin työhön, joka vaikuttaa niin mukavalta, mielenkiintoiselta ja luovalta vaaditaan tietenkin ammattikoulutus. Lopulta löydän vaihtoehdon, henkilökohtainen avustaja. Ei varsinaista koulutusvaatimusta ja paljon osa-aikaisia työsuhteita. Avustaja auttaa ostosten teossa, ruuanlaitossa ja asioiden hoitamisessa. Omat lapset palauttavat tosin maan pinnalle: ”Äiti, sinähän tarvitsisit melkein avustajaa, ethän sinä voi tehdä töitä toisten avustajana”. Oivallan että useimmat asiakkaat tarvitsevat juuri apua raskaiden työtehtävien kanssa, joiden kanssa he itse eivät pärjää.

Tajuan myös, että asia ei ole niin yksinkertainen että lääkäri, hitsaaja, insinööri, rakennusmestari, tai mikä vaan työntekijä, ei koskaan olisi työtön, jos hän on tarpeeksi hyvä. Elämässä on muitakin pakkaa sekoittavia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, onko haluttu työmarkkinoilla vai ei.

Tässä nyt siis istun suunnittelemassa minun työtöntä tulevaisuuttani. Täytän lomakkeita. Varaan ajan TE-keskuksen virkailijan kanssa tyhjään kalenteriini. Annan konkreettisille tavoitteille päivämäärät, jolloin ne tulisi olla tehtyinä, TE-keskuksen linjausten mukaisesti. Mietin uutta kiinnostavaa koulutusta 47-vuotiaalle väitelleelle eläinlääkärille. Etsin oman yrityksen perustamiskurssia. Ehkä oma yritys voisi olla jotain? Mitä yritys tekisi on vielä epäselvää, mutta ehkä askel oikeaan suuntaan?

Vastakohtana aikaisempaan yksinkertaiseen elämään, jossa työtilanne oli taattu, olen nyt joutunut uuteen sangen haastavaan vaiheeseen, joka saa minut taas näkemään elämän uudessa valossa.

Leena bloggaa osoitteessa http://passligt.ratata.fi/blogg/.