Puhutaan palliatiivisesta hoidosta

Minna Anttonen

Minna Anttonen

Pitkälle edennyttä syöpää sairastavien potilaiden ja heidän läheistensä käsitys palliatiivisesta hoidosta vaikuttaa siihen, miten palveluiden piiriin päästään, todetaan Euroopan keuhkosyöpäjärjestö LuCE:n raportissa ja kehotetaan puhumaan uudenlaisen palliatiivisen hoidon määritelmän puolesta.

Palliatiivisen hoidon vaihe voi kestää joskus jopa vuosia. Edennyttäkin syöpää sairastavia voidaan auttaa elämään hyvää ja aktiivista elämää sairauden kanssa. Jos palliatiivinen hoito mielletään vain saattohoidon esivaiheena, siihen päästään yleensä liian myöhään. On todettu, että aikainen pääsy palliatiiviseen hoitoon parantaa potilaan elämänlaatua, lisää tyytyväisyyttä hoivan tasoon ja tarjoaa psykologista tukea. Silti tyypillisesti lähetteitä palliatiiviseen hoitoon annetaan usein vasta sairauden loppuvaiheessa, kun on jo melkein aika siirtyä varsinaiseen saattohoitoon. Potilasjärjestöissä jopa me, jotka emme ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä, olemme lähteneet nostamaan esiin tarvetta palliatiivisen hoidon laajemmasta määritelmästä, koska sillä näyttää olevan niin merkittävä yhteys potilaiden saamaan hoidon kokonaisvaltaisuuteen.

Nykyisin voidaan puhua myös parantumattomasta syövästä tai kroonisesta syövästä. Sairautta jarruttavilla hoidoilla voidaan hidastaa monien syöpien etenemistä ja niiden pahenemista, vaikka hoito ei enää ole parantamaan pyrkivää, niin se on taudin etenemistä jarruttavaa hoitoa. Kun jarruttavat hoidot eivät enää tehoa tai niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, on aika siirtyä palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon. On hyvä erottaa toisistaan myös jarruttava hoito ja palliatiivinen hoito, vaikka menetelmät voivat olla samat, on tavoite toinen. Käypä hoito -suosituksen mukaan ”sairautta jarruttavaan hoitoon integroitu palliatiivinen hoito parantaa potilaiden elämänlaatua, vähentää tarpeettomia hoitoja ja voi jopa hieman parantaa ennustetta”.

Syöpähoitojen kehittymisen myötä ollaan tultu tilanteeseen, jossa palliatiiviselle hoidolle voisi olla jopa eri ICD-koodi kuin saattohoitopäätökselle. Potilailta ja heidän läheisiltään saadun palautteen mukaan näyttäisi siltä, että palliatiivisia hoitolinjauksia jopa vältellään, koska ei ole vielä saattohoidon aika.

LuCEn raportissa kehotetaankin, että syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä on puhuttava uuden palliatiivisen hoidon määritelmän puolesta: sitä ei pidä nähdä vain osana saattohoitoa, vaan potilaan elämänvaiheena, jossa hoidon tarkoitus on parantaa elämänlaatua ja lievittää oireita. Esimerkiksi keuhkosyöpäpotilailla palliatiiviset lääkkeet saattavat saada aikaan kasvaimien merkittävää pienentymistä ja elämänpituuden sekä -laadun merkittävää lisäystä. Suomessa tässä kohdassa puhuttaisiinkin ehkä taudin etenemistä jarruttavasta hoidosta erotuksena palliatiiviseen hoitolinjaukseen. Eri syöpäsairauksissa raja palliatiivisen ja jarruttavan hoidon välillä asettuu eri kohtiin.

Minna Anttonen

Lähteet:

Eriarvoisuus keuhkosyövän hoidossa ja diagnostiikassa. LuCE-raportti 2017.

Käypä hoito -suositus. Palliatiivinen hoito ja saattohoito.

Terveyskylä.fi. Palliatiivinen talo.