Terveisiä työelämästä: Saikkua ja suunnittelua

Suunnitelmallinen Yrittäjä

Suunnitelmallinen Yrittäjä

Sairastuin leikkaus- ja sädehoitoa vaatineeseen harvinaiseen syöpään noin viisi vuotta sitten. Kysyttäessä tähän blogihaasteeseen mukaan jouduin oikein pinnistelemään ajatuksiani: mistä kirjoittaisin, kun työhönpaluuasiat tuntuvat jo niin kaukaisilta? Tässähän minä pusken hommia kuin juna, juuri pari päivää sitten sain taas lunastettua “puolen vuoden vapaakortin” syöpäkontrollissa. Jospa siis yhdistäisin sopivasti mennyttä ja nykyhetkeä, syöpäänkin kun on nyt vähän pidemmältä ajalta perspektiiviä.

Työskentelin päiväkodeissa kiertävänä sijaisena. Sairauslomalla olin ollut neljä kuukautta. Minulla ei ollut varsinaisesti omaa tiivistä työyhteisöä, koska työskentelin eri yksiköissä lyhyitä pätkiä, vaihtaen talosta toiseen tarpeen mukaan. Syövästä avoimesti kertominen oli selvää alusta asti, onhan minulla arpi melko näkyvällä paikalla (jos tarkkaan katsoo), ja olihan hetkelliselle “katoamiselleni” luonnollisesti oltava jokin selitys.

Vastaanotto oli erinomainen. Sain huomata, että tässä maassa on suuri joukko sydämellisiä ihmisiä, joilla on jokaisella ainakin jonkinlainen kosketus syöpään. Tai ainakin jotain sanottavaa aiheesta. Kohtalotovereitakin löytyi, yllättäen ja vähemmän yllättäen. Moni halusi tietää mistä aloin epäillä syöpää, ja jotkut pelkäsivät, että arpa osuisi omalle kohdalle. He kertoivat sairastumisen pelostaan. Huomasin, että tuntemattomammalle työkaverille oli helppo puhua, puolin ja toisin.

Valitettavasti työhönpaluuni oli tuolloin liian aikainen: olisin tarvinnut ehkäpä pidemmän ajan hoidoista ja koko hommasta palautumiseen. Työympäristönä päiväkoti on toki energiaa ja iloa pursuava paikka, mutta kiertävien tautien takia melko rankka. Aloin sairastella kaikkia kausitauteja: flunssaa, korvatulehduksia, mahatauteja, keuhkoputken tulehduksia… Ajauduin kierteeseen, vaikka pidin sairauslomaa välillä, ja loppujen lopuksi jouduin jäämään työstäni pois antibioottien aiheuttaman suolistotulehduksen takia. Se pitkittyi puolen vuoden mittaiseksi toipumiseksi.

Kokemani jälkeen olen toitottanut kaikille, että sairauslomaa täytyy pitää hoitojen jälkeenkin. Täytyy tarvittaessa vaatia kunnolla, jos sitä ei meinata työterveydestä myöntää.

Pitkän toipumiseni jälkeen ajauduin puoliksi vahingossa aivan eri alalle, ja sillä tiellä olen edelleen: aloin yrittäjäksi.

Miten yhdistää yrittäjänä toimiminen ja syöpä? Pysymällä terveenä. Miten yhdistää “entä jos sairastun” ja syöpä? Suunnittelemalla.

Kuva: congerdesign / Pixabay (CC0 Creative Commons)

Yritysmuotoa valitessani päädyin valitsemaan laskutusosuuskunnan eli “kevytyrittäjyyden”. Valinta oli siksi ilmeinen, koska laskutusosuuskunnan kautta toimivilla yrittäjillä oli etuja hivenen erilaisen sosiaaliturvan muodossa kuin varsinaisilla yrittäjillä. Minun piti olla myös varma, että pääsen yrittäjyydestä eroon hetkessä jos tarvitsee, koska olin läheltä nähnyt myös osakeyhtiön pitkän alasajon selvityksineen, ja sairauspäivärahojen ikuisuuksia kestävän odottelun.

“Kevytyrittäjien” ja varsinaisten yrittäjien asemaa yhdenmukaistettiin pariin otteeseen, viimeksi viime vuonna, jolloin myös minulle tuli kuukausittainen YEL-maksu. Aikaisemmin YELiin verrattava maksu oli pidätetty palkkatulosta, silloin kun tuloa kulloinkin oli. Nyt maksut pyörivät jatkuvasti, oli työtä tai ei, ja tämä oli sinänsä heikennys tilanteeseeni.

Mielestäni kevytyrittäjyydessä on kuitenkin edelleen enemmän hyviä puolia kuin varsinaisessa yrittäjyydessä, ja pysyin sillä tiellä. Koitan myös olla kaukaa viisas, ja maksaa riittävän suurta YEL-maksua, jonka suuruus määrittää sairauspäivärahani mikäli sairastun uudelleen. Monilla yrittäjillä tavanomainen ongelma on aivan liian alhaiseksi asetettu YEL.

Itse työssä pyrin pitämään jatkuvasti “takaoven” auki. Suunnittelen töitäni jaksoittain, nykyään katselen noin puolen vuoden, varovasti ehkäpä vuoden päähän. Pidän työn määrän sopivana. Kausittain voin (ja minun täytyykin) tehdä enemmän, mutta palautan sitten hommat uomiinsa ja teen kevyempiä jaksoja.

Työ on hyvä jaksamisen ja oman kunnon mittari: jos menee tasaisesti ja työstä palautuu, on oletettavasti terve. Jos tuntuisi siltä, että joku tässä mättää, voisi olla syytä tutkia tarkemmin. Kuuntelen siis vointiani.

Yrittäjän paras selustan varmistus on hyvä(t) työkaveri(t). Joku sellainen, kenen käsiin voi hommat uskoa, mikäli sellainen tilanne tulisi. Joku johon luottaa, ja jonka osaamisen tuntee. Minulla on onnekseni kaksikin tällaista henkilöä, joten en huoli huomisesta.

Kukaan ei ole onneksi korvaamaton!

Lisäluettavaa:

  • Y-Studio (2017): Ensin syöpä, sitten uupumus – yrittäjä oppi arvostamaan itseään
  • Varma: Pikaopas yrittäjän eläkevakuutuksesta (YEL)

Kansikuva: Finmiki / Pixabay (CC0 Creative Commons)