Strategisesti syöpiä vastaan

Jukka Korpela

Jukka Korpela

Yli vuosikymmen on puhuttu kansallisen ja eurooppalaisen syöpästrategian tarpeesta. Syöpästrategia-seminaarissa 15.2.2019 läsnä olleet kansanedustajat vakuuttivat tukeaan syöpästrategian laatimiselle ja olivat jokseenkin yksimielisiä muutenkin. Mistä siis kiikastaa? Syövät yleistyvät, hoidot kallistuvat, resurssipula uhkaa, mutta strategia puuttuu.

Liian monta kertaa on sanottu, että Suomi on syövänhoidon mallimaa. Se on totta, mutta sen sanominen ei auta yhtään. Vaikka syöpäasioihin perehtyneet kansanedustajat löytävät yhteisen sävelen, siitä ei vielä synny puolueiden, hallituksen ja asiantuntijoiden yhdessä määrittelemää strategiaa syöpää vastaan.

Suomessa on kyllä laadittu syöpäsuunnitelma vuosiksi 2010–2020 ja sitten toinen vuosiksi 2014–2025, mutta ne ovat olleet asiantuntijaraportteja, joihin ei ole sitouduttu poliittisesti.

Syövän hoito on kehittynyt ja hoidon tulokset ovat parantuneet merkittävästi, mutta samalla syöpien esiintyvyys on lisääntynyt nopeasti, emmekä edes tiedä miksi. Väestön ikääntyminen selittää osan, mutta tuskin kaikkea. Uusia hoitoja kehitetään koko ajan, mutta useimmat niistä auttavat melko pieneen määrään tapauksia ja ovat usein hyvin kalliita.

Syöpästrategiasta puhuttaessa keskustelu ohjautuu usein niihin aiheisiin, joista helpoimmin ollaan samaa mieltä. Näin kävi seminaarissakin. On helppoa sanoa yhdessä, että ennaltaehkäiseminen on tärkeää, mutta on vaikea löytää näyttöön perustuvia keinoja vähentää syöpäriskiä, ja silloin voidaan joutua myös kysymään, paljonko voidaan rajoittaa yksilönvapautta.

On myös helppoa puhua seulontojen tärkeydestä, koska ne ovat perusteltuja muutaman syövän osalta ja jo käynnissä, paitsi suolistosyövän seulonnat, jotka ovat vasta alkamassa, hitaasti. Hyvä aihe on myös HPV-rokotuksen menestystarina tiettyjen syöpien torjunnassa; vaikeampi kysymys on, tulisiko sitä laajentaa ja millä keinoin.

Paljon jo puhutaan tasa-arvosta syövän hoidossa ja hoitoon pääsemisessä, vähemmän tehdään sen lisäämiseksi. Tehdään tutkimuksia eriarvoisuudesta, ja välillä jopa tuntuu siltä, että niin saatavaa tietoa pidetään itseisarvona. Olisiko parempi keskittyä järjestämään hoitoon pääsyn ja hoidon minimitaso? Jos jokainen voisi päästä tutkimuksiin ja hoitoon määrätyssä lyhyessä ajassa oireiden havaitsemisesta, ei ehkä tarvitse niin huolehtia siitä, että joku pääsee vielä vähän nopeammin.

Monia potilaita, joiden syöpiin nykyiset hoitokeinot eivät tehoa riittävästi, kiinnostaa suuresti mahdollisuus saada uusia lääkkeitä nopeammin käyttöön Suomessa sekä mahdollisuus päästä mukaan kliinisiin tutkimuksiin, joissa testataan kehitteillä olevia lääkkeitä. Syöpästrategiaan kuuluisivat periaatteet, joiden mukaan tällaisissa asioissa toimitaan.

Muita syöpästrategiaan kuuluvia asioita ovat muun muassa:

  • syöpäpotilaiden taloudellinen asema niin, etteivät hoito- ja muut kulut muodosta suhteetonta taakkaa pienituloiselle, mm. asettamalla katto myös kokonaiskuluille (sairaala-, lääke- ja matkakuluille)
  • avohoidossa ja sairaaloissa käytettävien syöpälääkkeiden saattaminen samaan asemaan potilaalle koituvien kustannusten kannalta
  • potilaan tosiasialliset mahdollisuudet saada apua psyykkisiin ongelmiin
  • potilaan osallistuminen päätöksentekoon
  • potilaan oikeus saada tietoja hoitovaihtoehdoista, myös ulkomailla tarjolla olevista hoidoista
  • riittävä kivunhoito, jonka saamiseksi potilas voi vaatia alan asiantuntijan arvion
  • huolehtiminen siitä, että syöpähoitojen päätyttyä syöpäpotilas saa riittävästi tukea perusterveydenhuollossa

 

Kuva: CC0 / Pixabay