Siirry suoraan sisältöön
Mirjami Tran Minh syöpäjärjestöpäivillä Kuopiossa 2019

Terveiset syöpäjärjestöpäiviltä: hoitajien roolin tulisi olla keskeinen potilaan kohtaamisessa

Marjo Sorsa

Marjo Sorsa

Suomen Syöpäyhdistyksen jäsenjärjestöille yhteiset syöpäjärjestöpäivät järjestettiin tänä vuonna Kuopiossa 17.-19.1.2019. Samalla juhlistettiin myös Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhlavuotta.

Suomen Syöpäpotilaat ry:n (SSP) työntekijöitä ja luottamushenkilöitä osallistui päiville kuulemaan ja keskustelemaan syöpäjärjestökentän ajankohtaisista asioista. SSP:n erityisasiantuntija Mirjami Tran Minh piti järjestöpäivillä myös esityksen potilaiden osallisuudesta terveydenhuollon menetelmien arvioinnissa.

Syöpäjärjestöpäivillä keskusteltiin paljon muun muassa Syöpäkeskus-yhteistyöstä ja potilaan polusta. Alta voit lukea yhden osallistujan pohdintoja päivien annista.

Itseäni kiinnosti eniten potilaan polku tulevissa syöpäkeskuksissa ja mikä on potilasjärjestöjen rooli siinä. Syöpähoitojen keskittäminen on järkevää, jos sillä parannetaan hoidon laatua ja yhdenvertaista saatavuutta sekä saavutetaan kustannustehokkuutta.

Potilaan polun esittelyssä jäin kovasti miettimään sitä, miten lapsenkengissä kuntoutumisen suunnittelu vielä tällä hetkellä on. Myös psyko-sosiaalisen tuen konkretisointi on tärkeää ja se pitää saada näkyväksi koko polun ajan.

Mielestäni potilasjärjestöillä voisi olla iso rooli siinä, miten kuntoutumisen eri osa-alueet saataisiin näkyväksi koko potilaan polun ajan. Kuntoutuminen tulisi konkretisoida myös kansallisissa Käypä hoito -suosituksissa. Myös potilaan oma rooli hoidon suunnittelussa kaipaa vielä konkretisointia.

Järjestöpäivillä keskusteltiin siitä, miten potilaat löytävät eri potilasjärjestöt. Mielestäni syöpäosastojen hoitajilla on tärkeä rooli potilaan ohjauksessa. Tiedottaminen eri kolmannen sektorin järjestöistä ja vertaistuen mahdollisuuksista tulisi olla osastoilla systemaattista.

Hoitajilla on tietoa siitä, miten potilaan ohjaus ja opetus on vaikuttavaa. Sen tulee olla oikea-aikaista ja asioihin tulee palata uudelleen ja varmistaa, että potilas on ymmärtänyt asian. Hoitajien aktiivista roolia syöpäosastoilla tulisi vahvistaa. Näin osa potilaista saisi riittävästi psyko-sosiaalista tukea jo suoraan hoitajalta. Hoitajien tulisi myös tunnistaa potilaat, jotka tarvitsevat ylimääräistä tukea ja hoitajan tulisi viedä asiaa eteenpäin.

Mielestäni syöpäsairaanhoitajien omia vastaanottoja tulisi lisätä sekä syöpäkeskuksissa että perusterveydenhuollossa. Tämä mahdollistaisi psykososiaalisen tuen sekä neuvonnan ja ohjauksen lisääntymisen. Syöpäsairaanhoitaja voisi myös koordinoida kuntoutussuunnitelman toteutumista.

Jäin myös pohtimaan, miten potilasjärjestöjen yhteistyötä voitaisiin vahvistaa. Suomi on pieni maa ja potilaan edunvalvonta ei mielestäni kaipaa turhia päällekkäisyyksiä. Järkevää olisi yhdistää voimia, jolloin potilaan etu tulisi parhaiten huomioitua.