Siirry suoraan sisältöön

Terveisiä työelämästä: Vuosi työelämää yhdessä

Marketta Liljeström

Marketta Liljeström

Vuosi sitten tähän aikaan aloin valmistautua uuden työn aloitukseen juuri alkaneessa hankkeessa Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä ja tiiviissä yhteistyössä Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen rautaisten ammattilaisten kanssa. Odotin paljon ja ne odotukset ovat täyttyneet moninkertaisesti, siitä kiitokset jokaiselle hankkeeseen osallistuneelle. Minä, syöpä ja työ -hankkeen toiminta on alusta lähtien ollut mitä suurimmassa määrin yhdessä tekemistä, siitä lähtien millaisella kielellä ja sanoilla asioista puhumme.

Hankesuunnitelma antaa toki toiminnalle raamit, mutta ryhmien sisällöt ja monet kokeilluista ideoista ovat saaneet alkunsa inspiroivista kohtaamisista niin tosielämässä kuin verkossakin etenkin syöpään sairastuneiden, mutta myös läheisten, työyhteisöjen ja työllisyyskysymysten parissa työskentelevien kanssa. Uuden hankkeen positiivisia puolia on, että olemme pystyneet nopealla aikataululla kokeilemaan uutta.

Vuoden aikana Uudellamaalla kokoontui kaksi Taukohuoneen nimellä kulkevaa vertaistukiryhmää, joissa haettiin apua työssä jaksamiseen ja eteenpäin menemiseen, sekä kaksi Työmatkaksi nimettyä ryhmää, joissa perehdyttiin työnhakuun liittyviin kysymyksiin sairastumisen jälkeen. Testasimme etäosallistumisen mahdollisuutta näissä ryhmissä ja kokeilimme myös etäohjaamista Kajaanissa niin, että minä olin etänä mukana Kajaanissa kasvokkain kokoontuvassa ryhmässä. Syöpätautien klinikan aulassa käydyssä keskustelussa puolestaan syntyi idea kokonaan videopuhelujen kautta kokoontuvasta porukasta ja tämä osoittautui timanttiseksi konseptiksi. Minä, syöpä ja työ -etäryhmiä on järjestetty niitäkin jo kaksi, toinen keskellä kauneinta kesää. Kolmannen aloittaa kollegani Tuuli syyskuussa.

Keväällä aloitimme ”yleisön” pyynnöstä Tukinetin kautta ryhmächatin, johon voi osallistua nimimerkin takaa täysin anonyymisti. Keskusteluissa on ollut useimmiten mukana joku järjestömme potilasaktiiveista ja aina yksi työntekijä. Chat jatkuu taas 5.9. joka toinen keskiviikko, mutta kokeilemme uutta aikaa klo 18-19 ja teemoja on jokaiselle kerralle. Keskustelijoita on jokaiseen chattiin riittänyt, mutta enemmänkin mahtuu mukaan. Jos asia koskettaa sinua, liity joukkoon!

Halusimme kokeilla myös yksittäisten iltojen teemasarjaa. Illoissa on paikalla alustaja ja lopussa on mahdollisuus osallistua keskusteluun, mutta mukaan on lämpimästi tervetullut myös vain kuulolle ilman painetta kertoa omaa tarinaansa. Keväällä illoissa kuultiin omakohtaisia kokemuksia, Suomen Syöpäyhdistyksen neuvontahoitajaa ja Takuusäätiön asiantuntijaa muun muassa työhön paluun haasteista sairastumisen jälkeen ja sairastumisen aiheuttamista taloushuolista. Illoille on tulossa jatkoa.

Olen iloinnut jokaisesta puhelusta ja sähköpostista tämän vuoden aikana. Ottakaa jatkossakin rohkeasti yhteyttä matalalla kynnyksellä! Antoisia ovat olleet myös erilaiset verkostoitumisen paikat. Keskeistä hankkeemme kannalta on tehdä työelämän haasteita ja mahdollisuuksia näkyviksi laajemminkin. Tässä suuressa roolissa on ollut tämä Terveisiä työelämästä -blogisarja, johon on kirjoittanut ilahduttava määrä kokemusasiantuntijoita ja ammattilaisia. Toivomme, että tekstit ovat tukena monelle sairastuneelle, heidän läheisilleen ja vaikkapa esimiehille, jotka pohtivat, mitä työntekijän sairastuminen tuo mukanaan.

Vertaistuki voi olla merkittävässä roolissa kuntoutumisessa. Toivomme, että pystymme entisestään madaltamaan kynnystä hakeutua vertaisten pariin – myös työelämäkysymyksiin liittyen. Vertaistuki voi sanana herättää ennakkoluuloja, mutta kannustan kokeilemaan. Muutama ryhmissä aloittaneista jättäytyi pois erilaisista syistä matkan varrella – sekin on sallittua ja luonnollista. Parhaimmillaan ryhmät ovat paikka puhua sen verran kuin itselleen luontevaksi kokee kipeistäkin asioista lähipiiriä rasittamatta, nauraa vedet silmissä, auttaa asettamaan oma tilanne mittasuhteisiin, nähdä ettei ole ainoa, joka rämpii samoissa soissa, kuulla hyvistä ratkaisuista ja varoittavista esimerkeistä. Listaa voisi jatkaa. Haluan lopuksi lainata yhden ryhmään osallistuneen palautetta: ”Luulin, etten tarvitse vertaistukea, mutta jo ensimmäisellä kerralla tiesin tulleeni oikeaan paikkaan.

Kurkkaa lisätietoja syksyn toiminnasta.

Kuvat ovat kirjoittajan ottamia.