Siirry suoraan sisältöön
Kesäinen kukkaniitty ilta-auringossa, etualalla päivänkakkaroita ja heiniä

Toiminnanjohtajan juhannustervehdys: harppaus kohti kokoontumisten aikaa

Minna Anttonen

Minna Anttonen

Tunsin ymmärtäväni Pohjolan pimeyden ja pakkasen, sodan mielettömyyden ja sairaaloiden tuskat, arkipäivän tappiot ja monet menetykset. Ne olivat minun tuskallisesti kokoamiani säästövaroja, jotka maksettiin takaisin korkoineen tänä päätäpyörryttävänä kevätpäivänä, ne olivat minun pääomani, jonka nyt sain kuluttaa pitkän ja huolettoman kesän aikana.

Teksti on Göran Schildtin matkakertomuksesta Ikaroksen meri. Talvisin luen sen silloin, kun en enää jaksaisi yhtään päivää enempää kylmää ja pimeää, kun kaipaan valoa ja lämmintä merta.

Olemme kukin kerryttäneet omia säästöjämme kesää varten. Jotkut sairastamalla, hoidoissa käyden, hyviin ja huonompiin uutisiin kontrollikäyntien yhteydessä varautuen, toiset normiarkea pimeässä ja kylmässä tallustaen.

Koronapandemiankin kanssa olemme oppineet elämään, maskit ja käsidesit laukussa sekä kokoukset ja jopa perhejuhlatkin virtuaalisesti järjestäen. Vaikka monen sosiaalinen elämä bittiavaruudessa on vilkasta, niin silti kaipaamme kuulumisten vaihtoa samassa huoneessa, yhteisiä lounaita, juttelua, yksinkertaisesti toisten ihmisten läsnäoloa.

Järjestötoiminnassa tapaamisten kaipuu tulee vastaan koko ajan:
Sitten kun pääsemme taas kokoontumaan…
Varataan aika, jos syksyllä voisimme jo pitää oikean kokouksen…
Jos voisi taas joskus järjestää tapaamisen…

Järjestötoiminnan luonne on yhteisöllisyydessä, ihmisten halussa kokoontua tärkeän asian äärelle. Toiminta on tulevaisuuteen suuntaavaa: me voimme ja haluamme toimia yhdessä huomisen hyväksi.

Virtuaalimaailmassa osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta leikkaantuu pois. Emme ainakaan vielä ole tähän täysin sopeutuneita. Sähköiset kohtaamiset ovat tehokkaita toimeenpanoa vaativien asioiden hoitamiseksi, mutta ne eivät korvaa kasvokkain tapahtuvaa virkistymistä ja luovuutta, jota ihmisten välinen myönteinen vuorovaikutus parhaimmillaan tuottaa. Se on yhdistyselämän keskeinen moottori.

Nautitaan kesän mahdollistamasta vapaammasta seuraelämästä. Se on harppaus kohti voitettua pandemiaa ja aikaa, kun voimme taas kokoontuakin syöpäpotilaiden asiaa edistämään. Toivotan ihanaa, pitkää kesää ja hyvää juhannusjuhlaa!

 

Kuva: Daiga EllabyUnsplash