Vertaisena – kertoen, kuunnellen, kohdaten
Kevät on aikaa, jolloin luonto heräilee kasvukauteen. Luonnossa toteutuu kiertokulku, johon pimeänä talvena on ehkä vaikea uskoa. Sellaista talvea ei kuitenkaan ole ollut, jota ei seuraisi kevät.
Puihin ilmestyvät silmut tuntuvat puhuvan toivon kieltä. Ne osoittavat, että siihenkin, missä on ollut hiljaista ja pysähtynyttä, voi ilmestyä jotain eloisaa.
Toivo – nimi, jota Suomen Syöpäpotilaiden maskottikin kantaa – on kaikille kuuluvaa. Myös se on yhtä varmaa kuin jokaista talvea seuraava kevät. Emme voi valita olosuhteitamme, mutta voimme valita, kuinka niihin suhtaudumme. Näkökulman valinnan mahdollisuus on se, mitä toivoksi nimitetään.
Vertaisena-hanke on alkanut
Kevään aikana Suomen Syöpäpotilaat suuntaa huomiotansa tuoreisiin näkökulmiin Vertaisena-hankkeen muodossa. Me uudet työntekijät, Miia ja Aleksi, vastaamme hankkeen toteutuksesta.
Kevään aikana tarkoituksemme on tutustua teihin sekä kartoittaa toiveitanne ja tarpeitanne vertaistoiminnan kehittämiseksi. Haluamme tavoittaa laajemmin syövän kanssa eläviä ja heidän läheisiään ja kutsua mukaan. Tätä tarkoittaa, kun puhumme erityisryhmien huomioimisesta. Etsimme keinoja saada mukaan kohtaamisen piiriin niitä, jotka ovat aiemmin jääneet sitä vaille.
Suhtautumisen olosuhteisiimme voimme siis valita. Valintaa on kuitenkin vaikea tehdä, jollei vaihtoehdot – näkökulmat – ole selvillä. Ihminen on yksilöllisistä eroista huolimattakin seurallinen eläin. Tarvitsemme toisiamme rikastuttamaan olemistamme uusilla näkökulmilla, sellaisilla, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi.
Tässä yhteisyydessä myös antaja rikastuu. Toivoa rakennetaan yhdessä kokemuksensa jakaen, vastavuoroisesti kertoen ja kuunnellen.
Vertaistukitoiminnan keskeltä löytyy jaettu ihmisyys. Vertaisuus on sen tunnustamista, että kukin meistä on ihminen iloineen ja suruineen. Se on tulemista yhteen tämän peruskokemuksen kanssa.
Tulevien vuosien aikana rakennamme puitteita tällaiselle kohtaamiselle. Erilaiset vertaisten verkostot ja digiympäristöt ovat esimerkkejä näistä puitteista. Yhteiskunnassamme on inhimillisen kohtaamisen tarve, joka koskettaa myös syövän kanssa eläviä ja heidän läheisiään.
Toivon näköala on todenmukainen. Siten toivo ei ole ainoastaan mielenmaisema. Se on myös käytännön elämää. Kokemus vaikkapa siitä, että hallitset omaa terveyttäsi koskevien digipalvelujen käytön, vahvistaa toivoa käytännössä. Myös tätä käytännöllistä toivoa olemme rakentamassa.
Lämpimästi tervetuloa vertaiseksi!
Aleksi ja Miia, Suomen Syöpäpotilaat ry
aleksi.leppanen (at) syopapotilaat.fi
miia.merikallio (at) syopapotilaat.fi